Kauneus, hyväolo, pätkäpaasto ja karppaus

Asuntojen väliset muutot ovat tehtynä ja voin huokaista sen suhteen. http://minnakristiinanjutut.blogspot.fi/2013/08/muutto-itaan.html
Sain kuin sainkin kuljetettua viimeiset tavarani Lahdesta tänne Pirkanmaan suuntaan. Asuntoni avaimet sain luovutettua uusille vuokralaisille, toivottaen heille onnea uuteen kotiin. Vaikka olin myyväni lähes kaiken irtaimen tavarani Lahden suunnassa niin sitä kuitenkin oli matkassani huomattava määrä. Nyt kun olen purkanut kuorman niin huomaan, että tavarani eivät juuri mahdu mihinkään. Eli tavara menee jälleen myyntiin, tosin vain nyt täällä Pirkanmaalla. Olen kuvannut tavaroita koko eilisen päivän ja liittänyt niitä nettiin. Nyt ne ovat siellä koko kansan ostettavissa.

Onneksi tämä tällainen puuhastelu on kevyttä hommaa, sillä jumituin taas omaan naisellisuuteeni ja niin minulle käy yhtenään. Nyt vuorossa on tämä niin sanottu 5:2 dieetti. Tosin tätä dieettiä kokeilen karppaamiseni rinnalla. Eli sovellan ja yhdistän sitä karppamisessa muodostuneisiin ruokailutapoihini. Karppamisessa olen noudattanut mahdollisimman vähähiilihydraatitonta ruokavaliota. Ruokavalioni niin sanotut makrot ovat koostuneet pääosin seuraavanlaisesti. Syön vuorokaudessa  hiilareita noin 30g, proteiinia 75g ja rasvaa 100g. Tällä olen saanut painoni tippumaan tasaisesti ja minun ei ole tarvinnut nähdä nälkää.

Painossani ei ole paljon pudottamista mutta päämääränä on ollut, että jos painoa tulee niin se otetaan heti miten pois. Joten nyt on taas sen aika. Raskaimmillani painoin maalis-huhtikuussa 67kg. Tämä painon nousuni kauhistutti minua, joten aloitin painonpudotuksen. Nyt painoni on 62kg ja tavoitepainooni 58kg minulla on vielä hiukan pudotettavaa. Eli tämän hetkisen painonpudotuksen olen saanut pelkästään karppaamalla.

Liikuntaa en ole juurikaan harrastanut koska työni ei siihen anna juuri mahdollisuutta sekä olen liikunnan suhteen todella laiska. Aloitan into pinkeänä jonkin liikunnallisen harrastuksen mutta pikku hiljaa intoni laantuu ja liikunta jää taka-alalle. Olen tullut siihen tulokseen, että kaikkien ei pidä pitää liikunnasta. Itseään voi hoitaa hyvin myös ruokailutottumuksilla ja kiinnittämällä huomionsa siihen mitä suuhunsa tunkee. Siksi katson hyvin tarkkaan mitä suuhuni laitan. Ruokavalioni koostuu mahdollisimman puhtaista raaka-aineista. Vältän eineksiä, valkoisia jauhoja sekä sokeria. Jo ainoastaan näiden kahden pääraaka-aineen kuten sokerin ja valkoisten jauhojen pois jättäminen on lisännyt sisäistä hyvinvointiani melkoisesti. Näistä vain eräitä hyvinvoinnin mittareita mainitakseni, turvotus on väistynyt kehostani ja ihoni on nykyään parempi. En nykyisellään käytä kauneusvoiteita sillä ihoni on jo itsessään niin hyvä. Selluliitti on kadonnut iholtani olemattomiin. Puhtaiden peruselintarvikkeiden lisänä syön kalaöljykapseleita ja niissäkin ainoastaan tuotetta, joka sisältää mahdollisimman paljon omega -3. Nämä monityydyttymättömät rasvahapot ovat koostumukseltaan parhaita mahdollisia rasvoja, ja niillä on monia terveysvaikutuksia. Niistä tunnetuin on sydän- ja verisuonitauteja ennaltaehkäisevä vaikutus, sillä EPA ja DHA estävät verisuonten kalkkeutumista.

Olen myös todennut suotuisan vaikutuksen omega-3 käyttäessäni muistiin ja ihoon sekä hiusten kuntoon. Lisäksi omega -3 rinnalla käytän alfalipoliinihappoa, joka on kauneutta ja energiaa lisäävä hyvinvoinnin ylläpitäjä. Näin alfalipoliinihappoa luonnehtii muun muassa Paula Heinonen Cityvital sivuilla. http://cityvital.palvelut.hameensanomat.fi/2012/04/03/paula-heinon-kauneutta-ja-energiaa/

Itselläni on muistin kanssa ongelmia ja olen saanut alfalipoliinihaposta siihen luontaisen avun. Lisänä tietenkin tulevat sen kaunistavat vaikutukset.

Siis miksi tämä uusi dieetti 5:2 josta alussa puhuin http://ellit.fi/liikunta-ja-terveys/ravinto-ja-laihdutus/patkapaasto-eli-52-dieetti-vie-kesakilot
Olen karppaillut nyt muutaman kuukauden ja olen vältellyt kaikkea hiilihydraattipitoista ja painoni on laskenut kivasti. Haluan kuitenkin syödä hedelmiä ja juoda mehuja sekä kyläillessä tai kutsuilla ollessani kunnioittaa illan emäntää nauttien talon antimista :)

Tämä dieetti lupaa, että paastoamalla kaksi päivää viikossa voi noudattaa muina päivinä normaalia ruokavaliota. Paastopäivän syöty kalori määrä on tällöin noin 500 kcal /vrk. Tavoittelenkin kokonaisvaltaista hyvää oloa, joka saavutetaan lisäämällä siihen paastopäivät. Paaston on tarkoitus osaksi puhdistaa elimistöä sekä tuoda muutenkin energiaa ja hyvin vointia. Eilen siis kokeilin tätä dieettiä ja virtaa se minuun laittoi.
Aamuni aloitin keittämällä kaksi kananmunaa ja näiden seurana nautin hyppysellisen juustoraastetta ja herneitä suolaliemessä sekä monta kuppia teetä. Teen täytyy ehdottomasti olla vihreää teetä, hätätilassa käy myös valkoinen tee. Vihreää teetä olen jo juonut vuosia. Juon teetä vuorokaudessa varmaan kaksikin litraa. Ilman sitä en voi olla. Kun aloitin teen juonnin niin käytännössä en ole teen juonnin jälkeen vuosiin sairastanut flunssaa tai muutakaan virustartuntatautia. Ne eivät vain iskeydy minuun.

Käytännössä dieetti / paasto päiväni kului teetä keitellen ja siitä nauttien. Teehetkiin täytyy ehdottomasti kuulua irtotee ja pitkä haudutus, muuten se ei minulle nappaa. Päivälliseen kuului pussillinen katkarapuja ja taas teetä. Välillä kävin hakemassa puusta punaposkisen omenan ja taas jatkoin puuhasteluani. Illalla aloin jo kaivata pientä suolapalaa. Joten söin  siivutettua naudanpaahtopaistia ja reilusti salaattia. Päivä ja niukkaenerginen ravinto ei tuottanut minulle ongelmia. Ainoana miinuksena paastossani voin sanoa, että illalla unen saanti oli hankalaa. Pyörin sängyssä kunnes keskiyöllä uni painoi silmäni kiinni.

Tänä aamun aloitin normaali ruokavaliollani. Ruokavalioni koostuu kasviproteiinista soijasta kera mustikka/pellavarouheen, jonka sekoitan kermarahkaan. Tällä aloitan jokaisen aamuni. Olen todennut, että soijan kasviestrogeenit saavat mieleni tasaisemmaksi sekä naiselliset vaivani, kuten kuukautiskivut ovat soijan käytön myötä muisto vain. Lisäksi se pitää painoni hallinnassa, koska   rahkan ja soijan proteiinit saavat oloni tuntumaan kylläiseksi jopa 5-6 tuntia aamupalan jälkeen. Makeutusta en rahakaani tarvitse, sillä suuni on jo tottunut makeuttamattomaan ruokaan. Tosin rahkan voi makeuttaa myös tilkalla mehua tai käyttäen sokerin korvikkeena Steviaa.

Toisen paastopäiväni aion ajoittaa torstaille, sillä silloin minulla on töissä kevyempi päivä, joten energiankulutuksenikin on silloin pienempi.

 

Flow-tilaa ja kosmetiikkaa

Pihassamme on autoja vaikka muille jaettavaksi. Mieheni metsästysauto, jolla huomenna menen töihin ja josta jatkan matkaa Lahteen tekemään viimeisiä muutoasioita. Huh.. kohta tämä on ohi. Minun työautoni, kesäautomme ja kohta mieheni auto kun hän palaa työmatkaltaan. Pitänee ruveta harventamaan tuota autokantaa.

Tänä iltana sain purettua lahdesta tuomani muuttotavarat. Kaapit meinaa loppua kesken. Asumme täällä maaseudulla mieheni suvun talossa. Talo on hyvin vanha, aina 1800 luvulta ja jotain. Aivan ihana talo mutta meille tämä on aivan liian pieni. Siksi katselen myytävät asunnot hyvin tarkkaan  internetistä. Tarjontaa on tällä suunnalla paljon. Tosin en tiedä olenko hiukan kranttu asunnon suhteen, mutta minulla  ja miehelläni on mielessä tietynlainen asunto. Asuntomme pitää olla tilava niin kuin olen aikaisemmissa kirjoituksissa maininnut. Ikkunasta pitää avautua kaunis maisema. Eli Ikkunat kodissamme tulevat näyttelemään maisemataulujen osaa. Uuden tulevan kotimme sijainti pitää olla maaseutu. Aika näyttää löydämmekö unelmiemme kodin. Tosin, sitä aikaakaan ei liiaksi ole, sillä tämä nykyinen asuntomme on aivan liian pieni. Tosi sopu tilaa antaa, vaatii vain hiukan organisointia ja järjestelmällisyyttä, että saan tavarat mahdutettua asuntoomme. Mottona minulla onkin aina ollut, että kaikilla tavaroilla on oma paikkansa. Jos en löydä tavaralla omaa paikkaa niin se joutaa kierrätykseen.

Asiat mutkistuivat huomisen Lahteen menon suhteen. Tarkoituksena minulla oli lähteä aamusta ajamaan Lahteen, mutta joudunkin huomenissa ennen Lahteen lähtöä  piipahtamaan työpaikallani. Olen toiminnanjohtajana lastensuojelulaitoksessa ja tänään eräs yhteistyökumppanimme soitti, ja esitti kysymyksen, että voisi tulla mahdollisen uuden asiakkaamme kanssa tutustumaan paikkaamme. Eli hyvästi vapaapäivä. Tervetuloa! Mukavaa, että olette päätyneet meidän palveluihimme  ja osoitatte luottamusta ammattitaitoamme kohtaan ja haluatte tehdä yhteistyötä kanssamme. Siis, totta kai menen töihin ja edustan yksikköämme ja ammatillista osaamistamme.

Huominen ilta venyy pitkäksi, mutta ei sillä väliä, nukun kun taas olen vapaalla.  Kuten eilen keskiviikkona, jolloin pidin itselleni vapaapäivän. Soitin ohjaajille  ja kysyin, että tulevatko toimeen ilman minua. Sanoivat tulevan, joten vetäydyin koko päiväksi sänkyyn ja otin hyvän kirjan ja koneeni sänkykaveriksi. Saan aikani ihmeen nopeasti kulumaan. Havahduin muutaman kerran päivässä ns. työpuheluihin, jotka minun oli pakko hoitaa. Mutta puheluiden jälkeen otin taas ajan itselleni.

Kuten olen maininnut teen usein viikolla pitkiä työpäiviä alkaen aina aamu 07 ja päättyen 23.  Työssäni olen usein niin sanotussa flow- tilassa. Tällöin  menetän ajan ja paikan hallinnan tunteen ja omistaudun pelkästään asialle, jota parhaillaan teen. Tämän takia, myös saatan uupua nopeasti siksi pidänkin sopivin väliajoin tälläisiä " ei mitään päiviä". Jolloin en anna minkään asian minua stressata.

Nauroin, kun näin mainoksen uudesta dieetistä. Tässä dieetissä kehotetaan syömään parina päivänä viikossa noin 500 kcal. Minulla on tällainen dieetti ollut mukanani kaiken aikaa. Kuten eilen "omana päivänä" en muistanut syödä juuri mitään. Havahduin kun kissa tuli sisään ikkunasta vaatimaan ruokaa itselleen. Tällöin huomasin, että olen itse ollut syömättä n. 20 tuntia, ilta 20 seuraavaan päivään kello 16. Otin jääkaapista grillimakkaran ja jatkoin lukemista. Nukahdin jossain vaiheessa ja heräilin taas tänä aamuna virkeänä työhön.

Ehdin tänään ajatella itseäni ja ulkonäköäni katsoessa peilistä itseäni. Kauhistuin ja varasin ajan kampaajalle. Kävin myös kaupungilla uusimassa muutamia ehostusvälineitä ja kosmetiikka tuotteita. Näiden tuotteiden "voimalla" voi olla se nainen jonka haluan nähdä peilistä.       
   

Minä ja tyttäret, asperger ja neuropsykiatrinen valmennus

Tyttäreni muutto Savonlinnaan tehty. Ihnaa ja raskasta. Sunnuntai-iltana pakkasimme ihanan kesäautomme täyteen tyttäreni muuttotavaroita, ja aloitimme matkamme Savonlinnaan jo aamuvarhaisella. Olimme varanneet matka-aikaa Savonlinnaan n. kolme tuntia + muuttokuorman purku ja matka takaisin Lahteen eli matkaan menisi koko päivä ja takaisin olisimme vasta illan suussa.

Kaikki menee hyvin kun tunnemme toisemme tyttäremme kanssa ja lähes tulkoon tiedämme mitä toinen ajattelee asiasta. Tämä ei ole niin yksi selitteistä kun sen luulisi olevan, sillä me asperger ihmiset ajattelemme asioista hiukan toisella tapaa. Jos haluat tutustua meihin niin pikaisen tulkinnan luonteestamme saat telvisiossa tätä nykyä pyörivässä sarjassa Silta. Tämä on varmaan mielekkäin tapa tutustua persoonaamme. http://www.hs.fi/kulttuuri/a1373005448348

Tässä sarjassa asperger tulkintaiset asiat esitetään hiukan musta-valkoisesti. Naispääosan esittäjällä on mielestäni as-suuntaista tulkintaa roolisuorituksessaan. Tämä henkilö oikeastaan jossain suhteessa muistuttaa asperger henkilöä mutta ei ole puhtaasti as. Henkilöä, jonka sosiaalinen tulkinta ja tilannetaju on omaa luokkaansa. Ehkä kaikkein parhaiten pääset sisälle ajatusmaailmaani  ja siitä mitä yritän sanoa on kun katsot kyseistä sarjaa ja seuraat siinä naisen kommentointia ja sosiaalista elämää.

21 vuotias tyttäreni on asperger. Myös minä itse tunnen vahvasti olevani as-henkilö. Tosin minulle ei ole asetettu ko. asiasta diagnoosia mutta tyttärelleni on. Itse en ole diagnoosia lähtenyt hankkimaan, koska katson, että osaan elää asian kanssa ja olen oppinut tähän ikään kaikki tarvittavat sosiaaliset taidot ja kommunikoinnin ihmeellisen maailman ulkoisesti oppimalla. Tällä tarkoitan, että meille aspergereille ei "synny" niin sanotusti sisäsyntyisesti kommunikoinnin ja sosiaalisen elämän hienoa taitoa, vaan se on opeteltava ulkoisesti.

Nämä taidot ovat muut lapseni omaksuneet normaalissa kanssa käymisessä mutta asperger tyttäreni ei ole näitä taitoja omaksunut normaalissa kehitystapahumassa. Olen näitä taitoja tyttärelleni opettanut vuosien varrella. Kerron esimerkin, olen opettanut tyttärelleni kuvittelemaan muun muassa kuminauhat suupieliin vedettynä korvan taakse. Tällöin näin kuvittelemalla ja ilmeilemällä kasvoihin tulee hymyilevä ilme. Asperger on tyypillisesti jossain määrin "kivikasvo", joka ei ilmeillään ilmaise mielenlaatuaan. Tämä on sosiaalisissa tilanteissa hyvin hämmentävää vastapuolen suuntaan, sillä vastapuoli ei osaa lukea henkilön ajatuksia, jonka kanssa on tekemisissä. Sillä ihminenhän viestii eleillään ja kasvonilmeillään ajatuksiaan ja tunteitaan sekä ilmentää sillä lisäksi juuri sanomassa ollutta asiaansa. Näitä pikkuruisia taitoja olemme hioneet vuosien varrella ja niitä löytyy lukemattomia.

Olen koulutukseltani sosionomi, lähihoitaja ja neuropsykiatrinen valmentaja sekä olen suorittanut kasvatuspsykologian opinnot. Teen nykyisen päivätyön lastensuojelun ja edellä mainittujen asioiden parissa, sillä se on minulle lähellä sydäntä omassa henkilökohtaisessa elämässä oman ja lasteni kautta myös sukuuni kuuluu useita autistisen piirteen omaavia läheisiä.

Olen elänyt vuoteni lasteni kanssa eikä siihen ole eroni jälkeen juuri miehiä kuulunut. Sillä se olisi ollut tyttärien murrosiässä minulle aivan liian suuri pala nieltäväksi. Katson, että moni ulkopuolinen henkilö ei olisi ymmärtänyt ajatusmaailmaamme. Olenkin kertonut aiemmassa blogissani hiukan taustaa siitä http://minnakristiinanjutut.blogspot.fi/2013/08/aika-lentaa.html

Nuorin tyttäreni on ADHD- nuori, joten osan ajastani olen jakanut hänen elämänsä jäsentämiseen ja koutsaamiseen. Nyt tyttäreni on 19 vuotias ja hän opiskelee ammatillisesti viimeistä vuottaan ja on selvinnyt niin ihanaksi ja fiksuksi nuoreksi naiseksi kaikkien myllerrysten jälkeen.

Ensimmäinen ja vanhin lapseni 25 vuotias nuori nainen on onnellisesti itsekin äiti kahdelle pikkuiselle taaperolle ja mummon silmäterille. Vanhin tyttäreni on teidän lukijoiden kanssa samalla "aaltopituudella" eli hänellä ei ole todettu mitään neurologista oiretta ja ongelmaa. Mutta silti hän on aivan huippu persoona vaikka en lahjoittanut hänelle geeneissäni tätä ominaspiirrettäni, joka on jossain mielessä jopa lahja. Tästä ominaisuudesta lisää toiste, jonka itse koen jopa rikkautena.

Muutto itään

Junassa matkustaminen on rasittavaa, vaikkakin mielenkiintoista. Istun parhaillani Tampere-Riihimäki junassa ja matkustan kohti Lahtea, vaihto Riihimäellä. Matkani alkoi ennen puoltapäivää Karkun asemalta. Matkani olisi pitänyt alkaa jo aamutuimaan ja kukonlaulun aikaan mutta minä pahus myöhästyin junasta. Mutta hätä ei ole tämän näköinen, nyt istun junassa. Matkassani oli heti miten mutkia, sillä kiireisenä ihmisenä olin myöhästyä seuraavastakin junasta, joten lähtö oli lennokas. Ajattelin näppäränä tyttönä, että ostan junasta matkalipun. Näin ajattelin, koska en jaksanut ruveta tulostamaan lippua tai tallentamaan sitä koneelle. Ajattelin siis, että ns. vanhanaikaisesti hankittu junalippu on hyvä. Karkussa junaan päästyäni konduktööri ilmoittaa minulle ystävällisesti, että visa ei kelpaa sillä yhteydet pätkii. Kiitos kaunis. Minulla ei ole rahaa matkassa ja sanon sen konduktöörille. Hän sanoo, että hoidetaan asia Tampereen rautatieasemalla. Minulle sopii, kunhan vain ehdin Tampere-Riihimäki junaan. Tampereelle saavuttuamme muistutan junamiestä lipusta, jota en ole maksanut. Konduktööri sanoo, että unohdetaan asia. Minun ei tarvinnut maksaa lippua!  :) Jotain hyvää tässä junalla matkustamisessakin on.

Miksi istun junassa enkä matkusta autolla Karkku-Lahti väliä? Niin, matkustan Lahteen koska tarkoituksena minulla on avustaa huomenna tytärtäni muutossa Savonlinnaan, jossa hän tätä nykyä opiskelee. Minua ihana oma tyttäreni on jo opiskellut pari vuotta Savonlinnassa sairaanhoitajaksi.  Hän on vihdoin löytänyt oman suunnan elämässään. Opintojen aikana tyttärestäni on kehkeytynyt varsin hieno ja viisas nainen, jota katson kovasti ihaillen ja arvostaen. Tyttäreni asuu opiskelupaikkakunnalla niin sanotussa opiskelija asunnossa, joka luovutetaan kesäksi kesähotelli käyttöön. Aika näppärää, näin kesäajalta hän ei joudu maksamaan tyhjistä kuukausista.  Tämän asunnon saa silti takaisin näin syksyllä. Viemme takaisin Savonlinnan tavarat, jotka toimme keväällä sieltä pois. Edelleen yritän vastat kysymykseen, miksi matkustan junalla?

Tämä ihanainen tyttöni tuli kotiin Lahteen toukokuun lopussa kesäloman viettoon, jolloin hän luonnollisesti teki myös kesätöitä lahdessa. Kesätyöpaikan hän sai Hollolan Pyhäniemestä, jonne hän meni hoitokotiin vanhuksia hoitamaan. Luonnollisesti matkojen tekoon tarvitaan auto, koska julkinen liikenne hoitokotiin on olematon. Joten minä näppäränä äitinä hankin lapselleni kesäauton, jolla hän pääsi huristelemaan työpaikan ja kodin väliä. Auto on merkiltään Citroen Zantia vm. 2001, vautsi!
Nyt meidän pitää matkustaa kyseisellä kesäautolla huomen aamulla Savonlinnaan kera muuttokuorma.  Ja tarkoituksena minulle on ajaa auto takaisin Savonlinnasta Karkkuun, jossa voin taasen luopua kesäutosta, laittaen sen myyntiin jos vain joku huolii meidän "situkan". Matkan varrella tosin joudun pysähtymään Lahdessa, pakaten auton täyteen Lahtikodin tavaroita taas vietäväksi Karkkuun.

Lahdessa odottaa nuori nainen minua rautatieasemalla ja muutto Lahden asunnolla. Olen ohjelmoinut päivän aikataulullisesti taas niin, että kiirettä pitää. Puhelimeni  käy kuumana koska halukkaat, joille olen omaisuuttani myynyt, haluavat tai oikeastaan voivat taas tänä iltana tulla hakemaan asunnolta omansa pois. Tosin olen joutunut hiukan viilailemaan aikataulua, koska olen itse aikataulusta myöhässä. Tänään tyhjennän tyttäreni makuuhuonetta. Vuorossa on siis sänkyä patjoineen, hyllystöä, kirjoituspöytää, joka on ns Biedermeider ja vaikea myydä. Tämän kirjoituspöydän haluavat eivät ole valmiita maksamaan siitä sitä hintaa jonka sille määrittelen. Epäilen, että he eivät siis ymmärrä pöydän arvoa. Toden näköisesti joudun tämän kirjoituspöydän viemään Karkun suuntaan.
Kohta lähestyn Riihimäen asemaa, josta matkani jatkuu taas Lahteen. Nuorimmainen tyttäreni juuri soitti ja kyseli koska saavun Lahteen. Kerroin, että parin tunnin päästä, jolloin saan tavata myös tänään hänet ja hänen poikaystävänsä, hmm.. tai oikeastaan sehän on jo hänen avomiehensä. Eli kohta näen lapseni :) 

Kodin kaikuja

Kerrostalo asuntomme on saatu melkein tyhjennettyä. Käytännössä minä olen sitä yksin tyhjentänyt. Autollani huristelen torstai tai perjantai iltana noin 200 km asunnolle nykyisestä asunnostani, jossa mieheni kanssa asumme. Huristelen muutto puuhiin yksin, koska mieheni on käytännössä viikot työmatkoillaan. Hän käy kotona säännöllisen epäsäännöllisesti kolmen-neljän viikon välein. Tosin hän myös välistä pitää pidempiä lomajaksoja jotka kestävät työn vastapainoksi kuukausia. Eli siksi muuttonikin tapahtuu minun toimesta. Asunto alkaa silti olla tyhjä, enää muutama suurempi huonekalu, joista yritän päästä eroon. Periaatteena minulla on muutossa ollut, että en ota toiseen asuntoon mitään vanhoja huonekaluja mukaan ja jos jotain otan, niin sitäkin mahdollisimman vähän. Kahden huushollin tavaroiden yhdistäminen on mahdotonta puuhaa, joten onneksi on facebookit ja tori.fi ym. joissa olen kaikki tavarani myynyt.

Laitoin ilmoituksen myynti-sivustoille ja se tehosi. Väki rupesi liikkumaan asunnossani. Tavarat saivat uudet kodin ja minä hyvän mielen, sillä minun ei tarvitse lähteä tavaroita kuljettamaan ympäri suomenmaata. Lapsilleni olin toki ennen tätä tarjonnut, että saavat ottaa kodista kaiken mitä haluavat. Tyttäret veivätkin parhaat tavarat päältä ja loput siis laitoin myyntiin.

http://www.youtube.com/watch?v=lbSOLBMUvIE

Haikeus on yllättävän suuri kun katson elämänkertani ja "omaisuuteni" hupenevan silmissä. Lapseni lohduttavat minua sanomalla, että tavaraahan se on ja ei se ole minkään arvoista. Näinhän se on mutta silti näissä tavaroissa on tunnearvoa. Kerron tyttärilleni tarinan meidän vitriineistä, jota joku tuntematon juuri kantaa kodistamme ulos. Silloin vielä vuonna "kivi ja vasara" eli noin 21 vuotta sitten, kun olimme tyttäriemme isän kanssa nuoria ja onnellisia taloudellisesta niukkuudesta huolimatta hankimme vitriinit. Kerron heille, että tuolloin elettiin suomessa lama-aikaa ja isänne oli tuolloin työtön ja minä hoidin heitä kotona. Tulomme olivat todella vähäiset. Vähäisistä tuloista huolimatta uskalsin ottaa pankista lainan kirjahyllykaapistoa varten joka oli suuruudeltaan tuolloin n. 10 000mk. Summa oli suuri tuohon aikaan, todella suuri. Hyllystö oli unelmieni täyttymys.
Annoin tyttärien isälle rahasummasta 4000mk ja pyysin häntä ostamaan käytettyjä autoja. Hänen oli tarkoitus laittaa autot kuntoon "tuunata" niitä vähän ja myydä eteen päin.
Näin saimme alkurahoituksen elantoomme. Ja minä sain ihanat vitriinikaapistot. Vaikka kaapisto ei ole arvoltaan nykyisellään juuri minkään arvoinen niin tunne arvo on silti suuri. Tiedän kuitenkin, että menneestä on päästettävä irti ja luulin, että niin olinkin jo tehnyt mutta olinko sittenkään?

Kävelen huoneistossa ja siellä on hiljaista ja kaikuu..elämisen äänet, jotka ovat täyttäneet nämä seinät ovat nyt pois. Lapseni ovat naisia ja aloittavat oman hyvän elämänsä.

Toivon kuitenkin, että lapseni saavat uuden "tukikohdan" sieltä minne itse nyt asetun. Olenko naiivi vai enkö osaa päästää irti? Tiedän, että asunto johon menen ja hankin on oltava tarpeeksi suuri, niin että lapseni pystyvät tulemaan lomallaan aina äidin tykö, oli  välimatkamme kuinka pitkä tahansa.
Ensiviikonloppuna luovutan asuntoni avaimet perheelle, jonka kanssa tein vuokrasopimuksen. Toivottavasti asuntomme saa taas uusia lasten ääniä sydämeensä.

Aika lentää

Muutos on aina henkinen prosessi, oli se sisäistä tai ulkoista. Minun muutokseni on sanan varsinaisessa merkityksessä muutosta. Perheellämme on kaksi asuntoa kahdella paikkakunnalla ja olemme luopumassa toisesta.  Asunto, josta luovumme on osa minua itseäni ja siksi se osin tekee oloni haikeaksi.

Kerrostalo asuntomme on ollut minulle ja tyttärilleni niin sanottu kotipesä. Olemme saaneet kokoontua asuntoon aina meidän naisten kesken ja olen voinut samalla toteuttaa yhtä osaa naiseudesta itsessäni eli olla äiti sanan mukaisessa merkityksessä kolmelle ihanalle nuorelle naiselleni. Joku varmaan nyt ihmettelee, että miksi vain koen olevani äiti  100% täällä. Tätä on vaikea selittää mutta yritän parhaani mukaan. Olen ollut lapsilleni ainoa huoltaja aina lapsien leikki-iästä saakka ja olen asunut lapsieni kanssa yhdessä ilman miehen tukea ja turvaa. Ehkäpä siksi minusta on kouliintunutkin tämä oman tiensä päämäärätietoinen kulkija, joka ajattelee ja tekee niin kuin itse parhaaksi tuntee.

Suhde miehiin on tämän yksinhuoltajuuden aikana ollut minulla aina taka-alalla. Olen elänyt vain lapsilleni ja itselleni. Tämä aika on käytännössä mennyt lapsieni kanssa, työtä tehden ja opiskellen. Tuolloin vähäinen vapaa-aikani kului nukkuessa, omia opintoja suorittaessani sekä oleiluna lapsieni kanssa. Suhde miehiin oli tuolloin hyvin kaksi jakoinen. Miestä en enää tuossa vaiheessa nähnyt perheenpäänä ja vastuunkantajana. Tuolloin jos miehen satuin tapaamaan se oli minulle käytännössä joko hyväystävä tai hetkellinen viihdyke. Miehellä ei käytännössä ollut minulle muuta arvoa kuin se, että jos jollain tapaa koin hyötyväni miehestä niin mies sai olla ja jäädä maailmaani siksi aikaa kunnes en enää tarvinnut häntä. Miestä tarvitsin tuolloin ainoastaan asioihin joita rahalla en saanut. Kaiken muun niin sanotun miesten miehisen työn sain rahalla, jos sitä vain minulla oli.

Näin siis eli omassa maailmassani ja kaikkivoipaisuudessani kunnes tapasin mieheni 8- vuotta sitten. Hänessä näin sitä mitä en miehessä ennen ollut tavannut. Suhde mieheen alkoi etäisenä. Tapasin miestä vain viikonloppuisin, minä ainoastaan, ei lapseni. Miehessä näin elämän perusarvoja, joita itsekin olin aina halunnut noudattaa. Näin sukurakkauden, joka minulta ja lapsiltani puuttui. Näin maan läheisyyden, elämän todellisuuden sen karussa yksinkertaisuudessaan. Elin sanan mukaisesti kuin pellossa, peltojen keskellä. Elin viikonloppuisin poissa urbaanista city-kultuurista ja yritin ammentaa maalta ja metsistä sekä vesistöstä voimaa itselleni niin, että pystyisin myös jakamaan sitä lapsilleni.

Näin jatkui vuoden ennen kuin uskalsin tuoda miehen lapsieni elämään. Tämä mies- lapsisuhde on tähän päivään asti pysynyt ainoastaan ystävä pohjalla eli en ole odottanut heidän suhteeltaan mitään enempää. Ja niin on ollut hyvä. Suhteeni edelleen mieheen pysyi vain viikonloppu ja ns lomasuhteena mutta se oli paras ratkaisu siinä elämän vaiheessa kaikille.

Nyt lapseni ovat jo aikuisia ja koen, että minun sekä lapsieni on aika lentää...

 

Minä itse

Esittelen itseni. Olen nainen 44- vuotta eli koen olevani varsin kypsässä iässä. Lapseni, 3 nuorta naista ovat aikuisia nuoria neitejä, jotka jo kokeilevat omia siipiään avarassa maailmassa. Vapaa-aikani on hurjasti lisääntynyt lapsien lennettyä pois kotipesästään ja siksi yritän tämän vähäisen ihanaisen vapaa-aikani käyttää varsin ihanasti ja esteettisesti itseäni kuunnellen.

Puhun vapaa-ajasta ja siitä miten se on lisääntynyt. Perheellisen näkökulmasta se on lisääntynyt mutta uraihmisenä vapaa-aikani on kortilla. Työpäiväni ovat usein noin 10-14 tuntisia, joiden jälkeen usein vain heitän kenkäni ja laukkuni nurkkaan, huikkaan miehelleni suudelmat ja painun pehkuihin.
Se, mikä sai minut intoutumaan tästä blogin kirjoittamisesta oli  aamuinen herääminen omaan vapaapäivääni ja tunteeseen, että saan toteuttaa vain omia mielihalujani ja tekojani. Nämä päivät jotka otan itsekkäästi itselleni ovat vain minun päiviä ja siksi haluan jakaa ne teidän kanssa, antaen omia ihania neuvoja niille jotka niitä halauavat seurata.